Opinnäyte: Pelastussukellusohjeen mukaiset vaatimukset toteutuvat osittain

Opinnäytetyössä kartoitettiin pelastussukellusohjeen mukaisen toiminnan toteutumista Oulu-Koillismaan ja Pohjois-Savon pelastuslaitoksen alueilla. Tutkimuksen teemana oli pelastussukellusohjeen mukaisen toiminnan toteutuminen työturvallisuuden näkökulmasta.

 

Työturvallisuus työpaikoilla

Keskeiseksi asiaksi työturvallisuuslainsäädännössä nousee riskien arviointi. Kokonaisvaltaisella arvioinnilla saadaan kokonaiskuva työpaikan työturvallisuuden ja työterveyden nykytilasta ja mahdollisista kehityskohteista. Työn vaarojen sekä riskien tunnistaminen ja arviointi onkin syytä tehdä työsuojelullisen yhteistyön kautta. Selvittämällä työympäristön vaaratekijät ja arvioimalla riskit luomme turvallisen työympäristön ja terveelliset työolot. Tämä työ on tehtävä järjestelmällisesti ja sen tulee olla jatkuvaa. Riittävällä työsuojelulla henkilöstö voi hyvin ja voimme tuottaa sujuvaa palvelua häiriöttä.

Pelastussukellusohjeen toteutuminen

Kuva 1. Riskienhallinnan osa-alueet. Kuva: Riskienarviointi 2003. Klikkaa isommaksi.

Pelastussukellusohjeen tarkoituksena on ohjata käytäntöjä, jotka edistävät pelastussukelluksen ja pintapelastuksen turvallisuutta. Siinä käsitellään keskeisiä määritelmiä, pelastussukelluksen riskejä, pelastussukeltajien ja pintapelastajien kelpoisuutta sekä varustusta ja toiminnan organisointia. Pelastussukellusohje on ollut voimassa jo yli kymmenen vuotta, joten siinä määriteltyjen vaatimusten pitäisi toteutua käytännössä jo hyvällä tasolla.

Pelastussukellusta ja pintapelastusta sekä koulutusta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon toimintaan kohdistuvat sisäiset ja ulkoiset riskit. Sisäiset riskit aiheutuvat organisaation omasta toiminnasta: esimerkiksi riittämättömästä harjoittelusta tai huonokuntoisista suojavarusteista. Ne voivat olla uhka pelastussukeltajan tai pintapelastajan terveydelle. Ulkoisilla riskeillä tarkoitetaan onnettomuuskohteesta tai sen ympäristöstä pelastussukeltajalle tai pintapelastajalle aiheutuvia uhkia, kuten vaativat sukelluskohteet, rakenteiden sortumiset ja räjähdykset.

Tutkimuksessa selvitettiin henkilöstön omaa tietoisuutta, asennetta ja suhtautumista työturvallisuuteen. Tutkimus jaettiin kolmeen osaan: työturvallisuuteen liittyvät asenteet, pelastussukellusohjeen mukaisten velvoitteiden ja suositusten toteutuminen ja organisaation etukäteisvalmistautuminen vaativiin tehtäviin.

Kuva 2. Pelastautumisen harjoittelun toteutuminen. Klikkaa isommaksi.

Vastausten perusteella on nähtävissä etukäteen suunniteltujen resurssien merkitys työturvallisuudelle. Mikäli työnantaja ei ole varannut riittäviä resursseja työtehtävän hoitamiseksi, työntekijät suorittavat tehtävät siitä huolimatta, vaikka rikkovat työturvallisuusohjeita.

Kun tarkastellaan Oulun ja Kuopion kaupunkien keskustaa 25 kilometrin säteellä, niin Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella pelastustoimintaan varatun henkilöstön suunnitteluvahvuus on 26 henkilöä. Pohjois-Savon pelastuslaitoksella vastaava suunnitteluvahvuus välittömään pelastustoimintaan on 14 henkilöä, koska kymmenen työskentelee ensihoitopalveluissa. Mikäli ensihoitoyksiköt ovat vapaana asemalla, niin pelastussukellusohjeessa määriteltyjen toimintojen suorittamiseen on saatavissa ensihoitopuolelta neljä henkilöä lisää.

Vastauksien perusteella sisäiset ja ulkoiset uhkatekijät tunnistetaan, mutta niihin ei suhtauduta riittävän vakavasti. Ilmeisesti oman turvallisuuden uhkaa ei koeta todelliseksi, koska omaa pelastautumista ei juuri harjoitella (kuva 1).

Pelastussukellusohjeessa olevien suositusten toteutuminen on työturvallisuuden näkökulmasta vähäistä, eikä niiden toteutumisessa ole yleisesti suurta eroa pelastuslaitoksien välillä. Tuloksista voi tehdä johtopäätöksen, ettei työturvallisuus ole organisaatioiden prioriteetissa kovinkaan korkealla. Ilmeisesti pelastuslaitoksilla on hyväksytty työturvallisuusriskit normaaliksi toiminnaksi myös asemapalvelun aikana, koska hälytystehtävillä niitä ei voida kokonaan poistaa.

Tuleviin ja jo olemassa oleviin uhkiin varautuminen? Ohje velvoittaa pelastuslaitoksia harjoittelemaan ja varautumaan erilaisiin onnettomuuksiin. Ohjeessa mainitaan ulkoisina uhkina erityisen vaativat kohteet. Lisäksi ohje velvoittaa harjoittelemaan niissä. Tulisiko ohjeeseen lisätä erityisen vaaralliset ja tavanomaisesta poikkeavat tilanteet, kuten CBRNE-onnettomuudet? Näissä tilanteissa voidaan soveltaen hyödyntää samoja menetelmiä.

Kuva 3. Laadunhallinta. Kuva: Metropolia AMK.

Laadunhallista apua?

Molempien pelastuslaitoksien sisäinen laadunhallinta näyttäisi lähtevän siitä, että seurataan määrällistä toteutumista, mutta sen rinnalla ei laadullista toteutumista. Työturvallisuuslainsäädäntö lähtee siitä, että sekä työntekijä että työnantaja ovat vastuussa omasta ja toisen työturvallisuudesta. Miksi sekä työntekijä että työnantaja eivät tunnista omassa työssään olevia työturvallisuuspuutteita, vaan toimivat vastoin ohjeistusta?

Onko laadusta tinkiminen myös osoitus laadukkaan työturvallisuuskulttuurin puuttumisesta? Laadullinen epätasapaino harjoituksien toteutumisessa toistuu kaikissa pelastussukellusohjeen mukaisissa tehtävissä vesisukellusta lukuun ottamatta. Resurssien tuoma ongelma näkyy erityisesti Pohjois-Savon pelastuslaitoksen vastauksissa. Toistuvuus vastauksissa antaa johtopäätöksiin enemmän luotettavuutta. Niistä on nähtävissä selkeitä puutteita työyhteisön suhtautumisessa työturvallisuuteen.

Opinnäytetyön toteuttamiseen on myönnetty Palosuojelun edistämissäätiön apuraha. Voit tutustua linkistä valmiiseen opinnäytetyöhön.

Arssi ja Arto Heiskanen
Teknologiaosaamisen johtaminen Yamk
Pohjois-Savon pelastuslaitos