Palosuojelun edistämissäätiön vuoden 2018 apurahat ovat nyt haettavissa. Jaossa olisi 150 000 euroa apurahoja ja avustuksia erilaisiin töihin ja hankkeisiin, jotka kehittävät pelastusalaa. ”Ongelma on, että läheskään koko summaa ei ole käytetty. Raja ei ole pitkään aikaan ollut lähelläkään ylittyä”, sanoo Palosuojelun edistämissäätiön puheenjohtaja Vesa Parkko.
Palosuojelun edistämissäätiö jakaa jälleen avustuksia erilaisille pelastusalan hankkeille. Hakijoilta toivotaan erityisesti pelastustoimen tulevaisuuteen luotaavia projekteja.
Palosuojelun edistämissäätiön vuoden 2018 apurahat ovat nyt haettavissa. Jaossa olisi 150 000 euroa apurahoja ja avustuksia erilaisiin töihin ja hankkeisiin, jotka kehittävät pelastusalaa.
”Ongelma on, että läheskään koko summaa ei ole käytetty. Raja ei ole pitkään aikaan ollut lähelläkään ylittyä”, sanoo Palosuojelun edistämissäätiön puheenjohtaja Vesa Parkko.
Parkko epäilee tilanteen johtuvan siitä, että pelastusalalla toimivat henkilöt eivät välttämättä tiedä, että Palosuojelun edistämissäätiöltä on mahdollista saada apurahaa. Tietoisuutta säätiön apurahoista pitää siis jakaa. Lisäksi säätiö toivoo, että mahdolliset hakemukset olisivat hyviä ja perusteltuja.
Parkon mukaan hyvä apurahahakemus on säätiön sääntöjen sekä ohjeiden mukainen. Ohjeet hakemiseen löytyvät säätiön verkkosivuilta.
”Hakemuksen täytyy ilman muuta liittyä palonsuojeluun ja pelastustoimeen, ja sillä täytyy olla vaikuttavuutta, että sitä lähdetään tukemaan.”
Erityisesti säätiö toivoo hakemuksia hankkeisiin, jotka luotaisivat pelastusalan tulevaisuutta.
”Toimintaympäristö muuttuu pelastustoimessa. Tulossa on maakuntauudistus ja iso lakipaketti. Meillä vaihtuu omistaja, mikä varmasti tulee aiheuttamaan muutoksia”, Parkko sanoo.
Parkko muistuttaa, että pelastuslaitokset miettivät alan tulevaisuuden tehtäviä ja kehitystä yhdessä sisäministeriön kanssa monissa työryhmissä. Parkko kannustaakin apurahan hakijoita katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. Inspiraatiota voisi saada esimerkiksi työryhmien teemoista.
”Näistä aiheista voisi saada jo hyvin kiinni sen, että katsoisi jollakin hankkeella tulevaisuuteen ja miettisi, mitä tekninen kehitys mahdollistaisi. Meillä ei ole riittävästi hyödynnetty kehittyvää teknologiaa, sillä olemme hyvin konservatiivinen toimiala. Meidänkin täytyy tulevaisuudessa ottaa lusikka omaan käteen ja miettiä, mitä hyötyä saamme esimerkiksi robotiikasta”, Parkko sanoo.
Parkko uskoo, että pelastusala on edelleen kallellaan enemmän perinteillä tekemiseen kuin tutkimiseen ja kehittämiseen.
”Alamme on perinteinen käsityöala, tutkimus ja kehittäminen on vähän vierasta meille peruspalomiehille. Ehkä siitä johtuu se, ettei tähän tartuta. Onhan se kova homma pistää itsensä likoon, lähteä kehittämään ja tutkimaan asioita ja hakemaan rahoitusta.”
Pitkään pelastusalalla olleilla saattaa olla kynnys heittäytyä tuottamaan tekstiä. Parkko näkee nuorissa toivon tässäkin asiassa.
”Kirjoittaminen on vaikeaa. Meidän täytyy mennä itseemme. Nuoret, jotka valmistuvat ja tulevat alalle, ovat parempia kirjoittajia. Sitä taitoa tarvitaan. On tärkeää tämän päivän yhteiskunnassa myös meidän alalla, pystyä ilmaisemaan itseään. Aikaisemmin tällä alalla on pärjännyt tekemisellä ja puhumisella.”
Parkko painottaa, että pelastusala tarvitsee tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
”Pistän toivoni nuoriin, että he löytävät tämän puolen pelastustoimesta. Jos me emme itse mieti, miten pelastustoimi voisi olla tehokkaampi tulevaisuudessa, joku tekee sen puolestamme.”
Tällä hetkellä edistämissäätiön apurahalla alaa kehittävät muun muassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja Mira Leinonen ja Suomen Palopäällystöliiton kehittämispäällikkö Sami Kerman.
”Omalla kohdallani apuraha on mahdollistanut päänavauksen. Vaikkei tässä ajassa pääsekään maaliin, työ saadaan alkuun, ja hankkeen uskottavuutta saadaan kasvatettua. Tämän jälkeen muuta rahoitusta on helpompi saada”, väitöskirjaansa työstävä Kerman sanoo.
”Säätiöt ja rahastot ovat ainoa tapa, jolla tutkimus- ja kehitystoimintaa viedään tällä hetkellä eteenpäin. Tämä on elinehto sille, että alan tutkimuskentässä tapahtuu edes jotain”, Leinonen painottaa.
Teksti: Kaisu Puranen Kuva: Teemu Heikkilä
